
Ikivanhan eläinradan kahdellatoista jaksolla on kaikilla ollut omat kuukaudennimensä, jotka ovat vuosisatojen mittaan häipyneet käytöstä ja muistista mätäkuuta lukuun ottamatta. Mätäkuuhan tarkoittaa ajanjaksoa, jona aurinko on Leijonan (Jalopeuran) horoskooppimerkissä, noin 23.7. - 23.8. Pohjoismaihin on mätäkuu-nimityksen tuonut tanskalaisten aikoinaan aikaansaama käännösvirhe. Heiltä meni käännöksessä sekaisin koiraa merkitsevä "rode" ja mätää tarkoittava "roden", ja näin jo muinaisessa Egyptissä koirakuuna tunnetusta ajanjaksosta tuli mätäkuu. Koira, joka Egyptissä ilmoitti koirapäivät alkaneiksi, oli taivaan kirkkain tähti Sirius, Orionin koira.
Mätäkuun nimestä ja sen ajoittumisesta kesän lämpimimpään aikaan seurasivat sitten ihan luonnostaan mätänemisen mielikuvat. Hyvin yleisesti uskottiin myös, että monet mätäkuussa tehdyt toimet vaikuttivat tuhoavasti kaikkeen elolliseen. Sitkeät rikkaruohot kannattaa hävittää mätäkuussa, samoin veneväylän tukkivat kaislikot. Monivuotisia kasveja ei parane mätäkuussa istutella. Niistä ei tule monivuotisia. Tällaisilla kasvillisuuden kuolemiseen liittyvillä uskomuksilla oli eteläisissä koirakuun maissa aivan silminnähtävät todisteet: koiratähden nousua seurasi kesän kuumin kausi ja näivetti luonnon.
Kesän kuuminta aikaa kuviteltiin monessa maassa myös kaikenlaisten syöpäläisten sekä käärmeiden luvatuksi ajaksi. Heinäkuuta on nimitetty käärmekuuksi, ja tuonelan lohikäärme ja ruissusi ovat näyttäytyneet maan päällä juuri mätäkuussa. Mutta nämä tarinat alkavat jo olla niitä mätäkuunjuttuja.
Asiasta lisää