Kaukaa on sitten tosi pitkä matka... Ajastaika 1/1999

Viimeksi päättynyt tilikausi oli Ajastonimisen osakeyhtiön kuudes, mutta viime vuoden loppupuolella syntyneen WSOY:n kalenteriryhmän osalta tilikausi oli ensimmäinen yhteinen. Kovin nuoria ollaan näin katsoen - perinne on kuitenkin pitkä.

Vuonna 1747 myönsi Ruotsin kuningas Ruotsin Tiedeakatemialle almanakkaprivilegion. Sen avulla oli tavoitteena kerätä varoja akatemian toiminnan rahoitukseen ja myös taata kansalle oikeat allakkatiedot. Silloisen Ruotsin itäisen maakunnan nimi oli Suomi. Kun Suomesta oli tullut suurruhtinaskunta ja osa Venäjää, Turun Akatemia teki tsaari Aleksanteri I:lle vastaavalla tavalla perustellun anomuksen ja sai almanakkaoikeudet, jotka myöhemmin siirtyivät Helsingin yliopistolle.

Myös Oslon yliopisto oli saanut vastaavat oikeudet. Eli privilegiot olivat kolmessa maassa olemassa, mutta mistä niille haltijat? Vanhoina aikoina akateemikot vuokrasivat näin saamansa oikeuden vakavaraisille liikemiehille, koska eivät pitäneet itseään mitenkään erinomaisina allakantekijöinä, niin kuin jotkut yliopistomiehet tänään tuntuvat luulevan.

Vuokraoikeuden haltijoita syntyi ensimmäiseksi Ruotsiin, Upsalassa aloitti toimintansa vuonna 1839 herrojen Almqvist ja Wiksell perustama yhtiö. Suomen yksinoikeuden kaappasi vuonna 1888 Frenckellin Kirjapainolta hyvin tuntemiemme jyväskyläläisten lehtorien, Weilinin ja Göösin, perustama firma. Muita, tänäänkin tuttuja kustantamoiden perustajia olivatkin sitten oslolainen Emil Moestue ja jo hiukan häntä ennen aloitti yritystoimintansa porvoolainen herrasmies nimeltään Werner Söderström.

Kun Emil Moestue oli saanut Norjassa vuonna 1913 ja Almqvist & Wiksell Ruotsissa vuonna 1906 almanakkayksinoikeuden, olivat nykyisen WSOY:n kalenteriryhmän jäsenet tai niiden toiminnan edeltäjät, kaikki siis reilusti yli sata vuotta sitten, astuneet näyttämölle ja olivat kukin maansa kalenterikeisareita. Yhtiöt saattoivatkin sitten vajaan sadan vuoden ajan jatkaa rauhaisaa liiketoimintaansa ja elellä sivistyneen herrasmiehen tavoin - kaikki kolme. Perustivat muuten oman klubinkin, johon ei köyhillä ollut asiaa.

Maailma muuttui vasta 1970-luvulla. Entiset omistajasuvut myivät yhtiönsä ja tilalle tuli ostajana aikansa muoti-ilmiö "monialayhtiö" eli yhtiörypäs, jolla oli "monta rautaa tulessa".

Suomessa W+G:n osti tuusulalainen tupakantekijä vuonna 1970. Emil Moestuen hankki haltuunsa vastaavanlainen norjalainen toimija nimeltään Orkla-Borregaard. Sitä ennen oli Almqvist & Wiksell jo siirtynyt Esselten omistukseen.

Maailman kehittyminen ja kaupan esteiden purkaminen tarkoitti myös näiden eriskummallisten yksinoikeuksien häviämistä. Näin tapahtui ensiksi Ruotsin allakkamarkkinoilla 1972, sitten Norjassa 1987 ja Suomessa lopullisesti EU-jäsenyyden myötä 1996.

1970-luvulla kuvaan tulleet monialayritykset alkoivat sittemmin siivota omistuksiaan. Esselte osti ensin Emil Moestuen Orklalta, Amer yhdisti oman allakkatoimintansa WSOY:n kalentereihin kamalan kalenterisodan jälkeen ja syntyi Ajasto Osakeyhtiö vuonna 1993.

Amerin myytyä osuutensa Ajastosta tästä tuli WSOY:n tytäryhtiö, joka sitten siunatuksi lopuksi osti Esselten almanakka-liiketoiminnat vuoden 1997 lopussa. Ruotsissa tapahtui kuitenkin tätä ennen seuraavaa: Esselte myi Almqvist & Wiksellin vuonna 1990. Tätä ennen oli kalenterien kustannustoiminta eriytetty toiseen yksikköön nimeltään Almanacksförlaget (myöhemmin Chrono AB), jolle AWT sittemmin valmisti Upsalassa kalenterit. Ajaston ostettua pohjoismaiset kalenterien kustantajat ruotsalaisten kalentereiden valmistus on työllistänyt tämän vuoden alusta lähtien ajastolaisia Vantaan Koivuhaassa.

Niin että semmoinen juttu. Ruotsin tiedeakatemia sai privilegionsa 250 vuotta sitten. Privilegion haltijat tulivat kuvaan runsaat 100 vuotta sitten. Niiden perinteitä jatkavat yhtiöt kuitenkin elävät, vaikuttavat ja muodostavat tänään WSOY:n kalenteriryhmän. Kalenteriryhmästä tulee puolestaan osa SanomaWSOY:tä vapun tietämillä.

• Teksti: Olle Koskinen